Tampere University of Technology

TUTCRIS Research Portal

Suurten puurakenteiden arkkitehtoniset ominaisuudet

Research output: Book/ReportDoctoral thesisMonograph

Details

Original languageFinnish
Number of pages182
Volume105
ISBN (Electronic)978-952-03-1194-0
Publication statusPublished - 30 Aug 2019
Publication typeG4 Doctoral dissertation (monograph)

Publication series

NameTampere University Dissertations
No.105
ISSN (Electronic)2490-0028

Abstract

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ollut tarkastella suomalaista suurten puurakenteiden tilannetta suhteessa vastaavaan ulkomaiseen puurakentamiseen. Tämä on tärkeää, koska puurakentaminen on lisääntynyt merkittavästi viime vuosikymmenen aikana. Monet puurakennushankkeet, kuten uudet puukaupunkialueet, konserttitalot, koulut, päiväkodit, toimisto- ja asuinrakennukset, osoittavat, että puuta osataan Suomessa hyödyntää jo seka rakennusteknisesti että arkkitehtonisesti ansiokkaasti. Selvästi parannettavaa on kuitenkin hallirakennuksissa ja niiden arkkitehtonisessa muodonannossa. Verrattuna moniin ulkomaisiin puurakenteisiin halleihin suomalaiset toteutukset vaikuttavat usein teollisuus- tai varastohalleilta. Näistä lähtökohdista tutkimuksen tavoitteeksi muotoutui sen selvittäminen, mitkä tekijät vaikuttavat suurten puurakenteiden arkkitehtoniseen muodonantoon.

Tutkimus on luonteeltaan käytäntöä painottava, mikä tarkoittaa yleistäen sitä, että arkkitehti pyrkii tutkimuksen keinoin reflektoimaan omaa käytäntöään, jäsentämään sitä teoreettisesti ja palaamaan tutkimuksen lopussa takaisin käytäntöön. Tutkimus eteni suurten puurakennejärjestelmien luokituksen ja puurakenteiden historiallisen katsauksen jälkeen teoreettiseen pohdintaan suurten puurakenteiden arkkitehtonisen muodon ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia käytettiin apuna empiirisessä tutkimusvaiheessa, jossa kohteena olivat eräät, lähinnä ulkomaiset puurakenteiset kohteet. Lopuksi näiden kaikkien perustalta päädyttiin konkreettiseen suunnitelmaan, jossa kokeiltiin, miten suuria puurakenteita voidaan käyttää arkkitehtonisen ilmaisun välineenä.

Historiallisessa katsauksessa tuotiin esiin, kuinka pitkä perinne puurakenteiden käytöllä esimerkiksi Euroopassa on ja kuinka rakennustekninen kehitys on kunakin aikakautena heijastunut puurakenteiden arkkitehtoniseen ilmaisuun. Puurakennejärjestelmät ryhmiteltiin yhdeksään ryhmään: (1) palkkeihin ja pilareihin, (2) yhdistettyihin palkkeihin, (3) sauvarakenteisiin, (4) ristikkorakenteisiin, (5) kehiin ja kaariin, (6) avaruusristikoihin, (7) kupoleihin, (8) kuorirakenteisiin sekä (9) riippurakenteisiin ja ketjutettuihin rakenteisiin. Eri järjestelmille todettiin olevan luontaista tietyt massan, poikkileikkauksen ja pohjan muodot.

Puurakenteiden arkkitehtonisen muodon ominaisuuksia tutkittiin arkkitehtonisen tilan, massan ja pinnan kannalta. Tarkasteltavaksi tulivat muodon kokoonpano, muodon hahmo, muodon suhteet, pinnan kudos, muodon havaittavuus ja visuaalinen tasapaino. Arkkitehtonisia muodon ominaisuuksia tarkasteltiin myös merkittävien ulkomaisten puurakennuskohteiden avulla. Kohteita analysoitiin ja niiden suunnittelijoita haastateltiin. Tarkastelukohteiden havainnoinnit ja suunnittelijoiden haastattelut osoittivat, että ne arkkitehtonisen muodon ominaisuudet, joita teoriaosuudessa selvitettiin, toteutuivat näissä kohteissa monenlaisina ja vakuuttavina variaatioina. Haastattelujen perusteella voidaan olettaa, että muodon ominaisuuksien tietoisella käsittelyllä voidaan hallita suurten puurakenteiden arkkitehtonisia muodonannon perusteita entistä paremmin, mikä on välttämätöntä niiden arkkitehtonisen laadun kehittämiseksi.

Näistä teoreettisista pohdinnoista ja empiirisistä havainnoista tutkimus eteni lopulta takaisin suunnittelukäytäntöön. Tavoitteena oli palauttaa tutkimuksen aikana tuotettu tieto takaisin käytäntöön. Käytäntöä edustaa tässä teoreettinen suunnittelutilanne. Suunnittelun kohteena oli puurakenteinen uimahalli. Suunnitteluprosessi osoitti, ettei suunnittelu voi edetä systemaattisesti muodon ominaisuudesta toiseen, vaan työ edellyttää jokaisen yksittäisen muodon ominaisuuden kohdalla pohdintaa tämän vaikutuksista kohteen muihin ominaisuuksiin. Suunnittelu -luovana prosessina- pysyy näiltä osin tunnustelevana ja vaatii aina myös intuitiivista otetta.

Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu myös tutkimuksen ajanmukaisuutta suhteessa aineiston- keruuhetkeen (2003-2006) ja nykyhetkeen. Tämän tarkastelun tulos on, että tutkimus on edelleen tärkeä ja käyttökelpoinen Suomessa, mikä lisää työn merkittävyyttä. Tutkimus on suunnattu ensisijaisesti suunnittelijoille Suomessa, mutta ilmeistä on, etta tässä työssä esitettyjä tai siitä sovellettavia ajatuksia on mahdollista käyttää vuorovaikutuksessa tilaajan, rakennuttajan, käyttäjän, muiden suunnittelijoiden, viranomaisten tai rakentajan kanssa.

Field of science, Statistics Finland